Viikolla 24 puin...

Kesä tuli! On sitä odotettukin, mutta yllättäen se silti pamahti päälle. Kaivoin kesävaatteet säilöstä vasta kun lämpötila huiteli yli 20 asteessa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Muistelin etukäteen, että kesävaatteissani taitaa olla yksi ihana viime kesänä hankittu osittain pellavaa oleva mekko. Saatuani sen käsiini, mietin, että mitäköhän talven aikana on tapahtunut, kun se tuntui olevan aivan sopimattoman lyhyt. Joudun kyllä virittelemään jonkinlaisen alusmekon sen alle, ennen kuin saan valjastettua sen käyttöön.

Kesävaatteet haettuni pakkasin sieltä suoraan kesälomareissulle mukaan valkoisen farkkulappumekon ja mustan shortsihaalarin. Shortsihaalari on mustasta väristä huolimatta todella miellyttävä päällä kesähelteellä. Materiaali on lyocellia, joten se hengittää mukavasti. Haalari myös sopii kropalleni hyvin, ei purista mutta istuu hyvin, siinä on riittävän pitkä selkäosa ja sopivan pitkät lahkeet. Farkkulappumekko on kätevä rantavaate, koska sen voi hyvin heittää suoraan myös bikinien päälle, mutta on kuitenkin tarvittaessa kaupunkikelpoinen. Otin kuvat vasta reissun jälkeen, joten vaatteissa on ryppyä käytön jäljiltä.

Löysin myös farkut! Olen täälläkin maininnut jo varmaan lähemmäs puoli vuotta kestäneestä farkkujenmetsästysoperaatiosta. Halusin korkeavyötäröiset, nilkkapituiset, 100 % puuvillaa (eli joustamattomat) löysästi istuvat farkut. Mielellään mustat tai ihan todella tummansiniset. Väri ei kuitenkaan ole ollut se tärkein kriteeri, ja olenkin sovitellut myös vaaleita farkkuja nyt erityisesti kesän lähestyessä. Ihan sattumalta näin kulkiessani Vero Modan ohi, että siellä roikkui potentiaalisen malliset farkut. Arvoin todella kauan kokoa, ja myyjä vakuutteli, että ne löystyvät käytössä. Niinpä päädyin aika napakkaan kokoon, joka on muovautunut kyllä käytössä, mutta niihin on myös muodostunut vähän turhan paljon tilaa etumukseen. Yritän olla välittämättä asiasta. Pakko vain taas kertaalleen todeta, että farkkujen löytäminen on maailman hankalinta puuhaa!