Koko vuoden vaatemenot

Vuosi takana pukemisten ja osteluiden tarkkaa dokumentointia. Ja on kyllä mennyt ihan hujauksessa! Pohjustuksena vielä, että olen kokenut olevani aika harkitseva kuluttaja, joka ei heppoisin perustein osta mitään. Mutta kyllä tämän vuoden aikana on heräteostoksia ja pieleen menneitä valintoja myös ollut. Tässä tiivistelmä siitä, paljon on kulunut rahaa ja mikä fiilis jäi. Kuvituksena toimii siskoni (@jaanaelisap) minusta ottama kuvasarja.

Laitoin ostokseni viiteen kategoriaan, joita on siis Alusvaatteet, Asusteet, Urheiluvaatteet, Vaatteet ja Kotivaatteet. Vaatteet ja asusteet on niitä, jotka näkyvät pukeutumisessani ulospäin ja joiden hankintaa pyrin rajoittamaan. Sitä vastoin Alusvaatteet, Urheiluvaatteet ja Kotivaatteet on niitä, joiden ostelua en pyri rajoittamaan, koska lähtökohtaisesti niitä en hirveästi hanki muutenkaan ja sen seurauksena niitä on aina liian vähän. Niiden vähyyteen on todennäköisesti syynä tietynlainen pihiys, ja erityisesti urheiluvaatteiden kohdalla hankaluus löytää sopivia.

1 264 €

Alusvaatteisiin kului vuoden aikana 53 euroa, ja tämä sisältää myös sukkahousut, uikkarin alaosan ja alustopin. Tästä voi ehkä päätellä, että alusvaatteiden ostelu ei ole lempihommaani ja olisin valmis sijoittamaan enemmänkin alusvaatteisiin, mikäli olisin varma, että löydän hyviä. Nyt ostan tiettyjä alushousuja aina silloin tällöin, kun muistan ja niistä sattuu olemaan oma kokoni saatavilla.

Urheiluvaatteita ostin 279 eurolla, ja vuoden ajalle jaettuna se tekee 23 euroa kuukaudessa. Leijonanosan kuluista haukkasi uudet 150 e juoksukengät. Tämä kategoria on sellainen, johon olisi voinut kuluttaa enemmän yleisen elämänlaadun kannalta, koska arkeani helpottaisi, mikäli vaatteita olisi enemmän. Harrastan liikuntaa noin 5 kertaa viikossa ja tällä hetkellä olen taas siinä pisteessä, että joudun joka toinen tai viimeistään joka kolmas päivä pesemään koneellisen urheilupyykkiä, jotta puhdasta vaatetta olisi. Treenivaatteet kuluvat yllättävän nopeasti, mutta niitä on myös hankala löytää. Sellaisia, jotka pysyvät päällä, ovat mukavia ja näyttävät hyvältä!  Hyvistä urheilutrikoista luovun vasta kun ne ovat niin rikki, että niitä ei ole soveliasta enää käyttää julkisesti.

Kotivaatteita käytän paljon, koska kotiin tullessa vaihdan aina vaatteet. Harvoin kuitenkaan ostan mitään kotivaatetta, koska yleensä alennan käyttövaatteistani parhaat päivänsä nähneet vaatteet kotivaatteiksi. Tästä syystä vuodessa niihin on kulunut vaivaiset 18 e. Eli toisin sanoen, kotona minulla on päällä niitä kulahtaneita treenitrikoita tai muotonsa menettäneitä t-paitoja, muutama villapaita, jotka ovat jo hieman nyppyläisiä. Olisi tietenkin mukavaa olla sellainen henkilö, jolla olisi edustavat vaatteet myös kotona, mutta sitten harmittelen, kun on kokkaustahroja hienolla paidalla tai takan noet hihassa. Ja kotona mukavuus ennen kaikkea!

Sitten vaatteisiin. Niihin tuhlasin vuoden aikana 662 euroa! Yksittäisenä summana kuulostaa paljolta, mutta rehellisesti sanottuna en pidä sitä paljona. Tässä tullaan henkilökohtaisiin eroihin, mikä on paljon kenellekin, missä tilanteessa ja mihin käytettynä. Itse pidän vaatteista ja pukeutumisesta, vietän paljon aikaani muodin parissa ja sovittelen vaatteita rentoutumismielessä. Vertailuksi tähän, olen hyvin säästäväinen esim. ulkona syömisen suhteen, ja sieluni itkee verta, jos unohdan eväät kotiin työpäivän aikana, ja joudun hakemaan lounaan tavallisena arkipäivänä! Kaikki on siis suhteellista. Kuukausittaiseksi kuluksi tästä muodostuu 55 euroa.

Syynäsin listan ostamistani vaatteita läpi, ja sieltä löytyi kyllä muutama asia, jotka olisin voinut hyvinkin jättää ostamatta. Ei mitään sellaista, joka olisi täysi virheostos (paitsi yksi villamekko, jonka kylläkin sain myytyä aika heti eteenpäin), mutta sellaisia, joita ilman pärjäisi aivan hyvin. Tavoitteena tulevalle vuodelle onkin vieläkin enemmän harkintaa! Ehkä konkreettisemmin vielä se, että määrällisesti vaatteita ei olisi kamalan paljon. Joten vaikka summa pysyisi samana, haluaisin, että jokainen ostettu vaate tuntuisi päällä hyvältä, olisi laadukas ja kestävä, ja vastuullisuuskaan ei olisi huono asia. Eli ajatellaan, että tavoitteellisesti voisin ostaa esimerkiksi vuoden aikana viisi 100 e vaatetta, jos ne olisivat täydellisiä.

Asusteisiin tuhlasin 252 euroa, mikä oli mielestäni yllättävän paljon! Ja siinä mielessä paljon, etten kokenut tekeväni mitään suuria hankintoja. Olen käyttänyt joskus yhteen pariin kenkiä isommankin summan, joten elin pienesti harhaluulossa, että asusteita en ole oikeastaan edes hankkinut. Summaa nosti selkeästi käytettynä hankkimani mokkainen hapsulaukku 80 e ja synttärilahjaksi itselleni ostamat kengät 64 e. Jos lähestyy asiaa siltä kannalta mitä rahalla saa, on se kuitenkin eri. Ostan ainoastaan nahkaisia kenkiä, laukkuja tai vöitä. Summassa on kolmet nahkaiset kengät ja yksi laukku, joten näihin kulutetut rahat ovat oikeastaan aika vähäiset. Koruja ja hiushärpäkkeitä summassa on 15 euron arvosta.

Koko vuoden käytetyimmät vaatteeni ovat aivan varmasti mustat farkut. Toiset ovat joustavat, hyvin istuvat skinnyt ja toiset kesällä ostamani baggyt farkut. Mistä tullaankin huomioon, jonka olen tehnyt tänä aikana. Jos plärään nettikauppoja tai ihan fyysisesti kaupassakin, kiinnitän pääasiassa huomioni mekkoihin. Visualisoin hienoja asuja mekkojen ympärille ja erityisesti kukkamekot saavat sydämeni pamppailemaan. Kuitenkin, ne ovat niitä, jotka eivät tunnu omalta päällä ja nykyisessä arjessa hyvin harvoin valikoituvat päälle. Ihailen niitä hirmuisesti muiden pukemana, mutta omat jäävät kaappiin. Hyvänä esimerkkinä aivan ihana kukkamekko, jonka ostin viime marraskuussa, ja jota olen vuoden aikana käyttänyt kerran! Se on mielestäni hieno ja näyttää päälläkin hyvältä, mutta se ei vain ole tyyliäni. Joten, mekkojen ostaminen on toistaiseksi kieltolistalla!

Toinen asia, joka jää kaappiin useammin kuin tulee päälle, on paidat, mekot ja housut, joiden alle tarvitsee spesiaaleja alusvaatteita. Toisin sanoen, läpikuultavat housut, kireät mekot ja hihattomat tai yksihihaiset paidat. Välillä toki pukeudun ajatuksella siten, että valitsen alusvaatteet sen mukaan, mitä päälle on tulossa, mutta rehellisesti sanottuna aika usein käy niin, että laitan päälle alusvaatteet ja sitten totean, että nämä alushousuthan näkyvät läpi noista housuista, eli otan toiset housut. Tai olkaimettomat paidat jäävät kaappiin, koska en ehdi tai viitsi alkaa vaihtamaan olkaimettomia rintsikoita, jotka ei myöskään ole niin mukavat kuin tavalliset. Tai yksi ihana, vartalonmyötäinen merinovillainen neulemekko on ollut nyt käyttämättä kaksi vuotta, koska ei ole ollut sukkahousuja minkä vyötärönauha ei purista näkyvää rajaa vatsan kohdalle. Eri asia on toki, jos olen jo lähtökohtaisesti suunnitellut tietyt vaatteet, niin alusvaatteita pukiessani osaan jo varautua siihen.

Viime vuoden aikana yllärisuosikiksi nousi lyocell-villaneule, joka tuntuu päällä lämpimältä halaukselta, mutta ei hiosta tai ole paksu. Se sai minut pohtimaan sitä, kuinka vaatteiden tuntumalla on paljonkin merkitystä siihen, kuinka usein niitä kurottelee kaapista. Joko se on ikä tai muutoin mukavuudenhalu, mutta vaatteiden täytyy tuntua päällä hyvältä!

Farkkuja ostin kolmet vuoden aikana, joista yhdet ovat muotoutuneet suosikikseni. Ne aiemminkin mainitut baggy farkut. Muutoin ne kahdet ostamani farkut ovat käytössä osoittautuneet toimimattomiksi. Viime joulun jälkeisistä aleista ostamani monet kerrat näkyneet slim boyfriend farkut ovat hieman löystyneet tai olen itse hieman pienentynyt, mutta niitä on nykyään käytettäessä jatkuvasti nyhdettävä ylöspäin, jolloin nekin helposti jäävät kaappiin. Toiset ovat ne kauan ja hartaasti metsästämäni mom jeansit, jotka alkoivat pussittaa etumuksesta aika lailla heti, kun olivat muotoutuneet jalkaan. Farkkujen osto siis on aivan turhauttavan vaikeaa, koska niistä ei tiedä millaisiksi ne alkavat ennen kuin niitä käyttää. Toki molemmat noista, joita en enää mielelläni vedä jalkaan, sisältävät 0 % elastaania, joten se, että ne ovat liian tiukat tai liian löysät, on pienestä kiinni.

Yksi asia täytyy myös huomioida. Vaatteita ei ole, jos niitä ei osta, eli niitä on ajoittain myös hankittava. Itselläni vaatteidenhankintakriteerit ovat vuosi vuodelta tiukentuneet, ja siinä mielessä olen tyytyväinen ostotapoihini, että jo useampia vuosia olen kiinnittänyt huomiota vaatteiden materiaaliin. Se on tärkeää, jos haluaa vaatteiden näyttävän hyviltä vielä vuosien jälkeen. Tällöin vaatteita on mahdollista hankkia vähemmän. Jos en itse olisi kiinnittänyt huomiota vaatteiden kestävyyteen jo aiemmin, olisin joutunut ainakin tuplaamaan kuluneen vuoden hankinnat. Kuitenkin, kaikki vaatteet myös kuluvat käytössä ja kroppakin muuttuu, eli tavallaan pitää aina olla ostohousut jalassa, ja järjestelmällisesti hankkia asioita, jos haluaa pitää tilanteen siinä, että vaatetta on ja on helppo pukeutua hyvin. Ei tavallaan koskaan tule sitä pistettä, että nyt minulla on kaikki. Yhtäkkinen kipeä tarve on huono aika hankkia asioita, koska silloin ei niin harkittua päätöstä välttämättä pysty tekemään.

Itsestäni tein vuoden aika myös huomion. Tai lähinnä pistin itseni lokeroon, vaikka ihmisten lokeroiminen onkin tyhmää. Olen ehdottomasti käytännöllinen ihminen. Nautin toki kauniista visuaalisista sisällöistä, ja minulle pukeutuminen ja tietynlainen ulkoinen olemus ovat hyvin tärkeitä, mutta käytännöllinen ja taloudellinen näkökulma ajaa viime kädessä kaiken eteen. Kärjistettynä, minulle pukeutuminen on vain väline mukavassa ja tasapainoisessa elämässä, ei niinkään itseisarvo. Instagramissa vaikuttajia seuraamalla inspiroidun ja arvostan monien kykyä leikitellä vaatteilla, mutta samaan aikaan kauhistelen mihin ihmeeseen he laittavat ne kaikki vaatteet. Tai sitten pohdin, että tuo vaate ei kestä yhtä käyttökertaa kauempaa. Ja tiedostan sen, että vaatteet ovat monelle tapa tuoda luovuuttaan esille ja kekseliäs pukeutuminen on mielenkiintoista katseltavaa. Minulle koko homman tärkein pointti on se, että haluan näyttää kivalta ja huolitellulta helposti, ja kaikki nämä valinnat tavallaan tähtäävät siihen helppouteen. Vaatteiden määrän minimoiminen, niiden yhteensopivuuden optimointi ja kestävyyden varmistaminen!